keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Heinäveistosten tarinoita

Kenttien ex-kuningatar / Ex-Queen of The Game 2017
Metsästä löytynyt sulkapallo ja styroksi, kaislat

Berliinissä 2016 näin japanilaisten arkkitehtien piirustuksia luontoaiheista, joita he olivat tehneet suunnitellessaan uusia tiloja. Luonnokset olivat hauraita, hengittäviä ja avaria (tutkielmia luonnosta ennen rakennuttamistapahtuman vaatimia kompromisseja).
Kuvien herkkyys ja avoimuus oli minusta poikkeuksellisen koskettavaa. 
Nämä luonnokset inspiroivat minua rakentamaan pienoisveistoksia kuivatuista kasveista, heinäveistoksia (Selviytymistarinoita 2017). Teemana oli lumen alta löytyvä rosoinen kaupunkiluonto. Sulavan lumen alta paljastui metsä, jossa vilahteli myös epäorgaanisia aineksia: luontoon päätyneitä elementtejä rakentamisen, liikenteen ja muun ihmisen toiminnan kautta. 
Heinäveistos-projektia olen jatkanut nyt kahden vuoden ajan.
Viimeisissä teoksissani on ollut myös osittain maatuneita kasveja sekä rannoilta, vedestä ja metsistä löytämiäni tavaroita. Näistä löytötavaroista tuli tärkeä ja kiinnostava lisä teoksiin. Ymmärsin, että niissä kulkee aina mukana tarinoita ja viitteitä löytöpaikan lähihistoriasta. Tutkiessani maastoa ja kerätessäni kasvien lisäksi esiin tulevia yllättäviä muita aarteita, tunsin lähestyväni Thames-joen mud-larking toimintaa. 
Ihmisten jättämistä jäljistä ja kaupungin sinnikkäiden luontosaarekkeiden kohtaamisista rakennan hybridejä, hauraita luontoveistoksia heinien elämästä kasvavan kaupungin pyörteissä. 
Kuivattujen kasvien hauraus sanelee veistosten koon, mutta kaikissa teoksissani etsin painovoiman kumoamista: ilmavuutta, keveyttä ja muotoa. Tavoitteeni on luoda runollinen näkökulma näihin ihmisen ja luonnon kohtaamisiin.
Teoksiin sisältyy japanilainen käsite wabi-sabi, jolla viitataan pelkistettyyn, karuun tyyliin, joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin. 



Limulupiini 2017
Sininen muovipullo, lupiinin kukat, lehtiä heinä, asfaltti ja balsa



Heinän filosofia 2016
Metsästä löytynyt styroksin pala ja heinät


Kukanpojat 2016
madonsyömät lehdet, siemenkodat, muovipullo


Myöhäiset kukkijat / Late Bloomer 2016
Talipallojen verkot, juuret, rakennusmuovi ja puun kuori

Kaapelitehdas Art Fair 2019

Tänään on avajaiset klo 18, tervetuloa!
Vernissage today, welcome!
Minulla on Heinäveistoksia siellä esillä Sculptorin tilassa.


Chanelikko / Ladyflower 2018

Heinäveistoksia -sarjan teoksissa Strandberg yhdistää kuivattuja kasveja sekä luonnosta löytämiään esineitä. Hauraissa veistoksissa kohtaavat ihmisen luontoon jättämät jäljet sekä kaupunkiympäristöissä sinnittelevät heinät. Niissä on läsnä myös japanilainen wabi-sabi –pelkistetty, karu tyyli, joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin.

Elina Strandbergin (s. 1955, Lahti) töissä valo on keskeinen elementti. Hänen installaationsa rakentuvat tilaan ja valoon, ja niiden luonteeseen kuuluu usein väliaikaisuus. Strandbergia kiehtovat materiaalit, jotka joko läpäisevät tai heijastavat valoa, ja jotka voivat olla myös hauraita tai lähes aineettomia. Hän käyttää veistostensa materiaalina myös vettä sen taianomaisen valo- ja heijastusvoiman vuoksi.


Light is a key element in Elina Strandberg´s (b.1955) art. Her often temporal installations take their form in relation to space and light. Strandberg is fascinated by different materials that either permeate or reflect light or materials that can be both fragile or almost immamaterial. In her sculptures she uses for example water due to its magical qualities of brilliance and reflectance.  


In the series “Heinäveistoksia” Strandberg combines dried plants to objects that she has found from nature. In these fragile sculptures, nature that strives in the midst of urban landscapes – hays and grass – meets with the human traces left in nature. With the simplicity and even rugged aesthetics, the sculptures take upon the characteristics of japanese wabi-sabi aestheticswhich is a tradition emphasising the beauty that can be found from the acceptance of imperfection and incompleteness. 



Turvallista matkaa hentoiseni! Be safe!


!

torstai 16. toukokuuta 2019

ART FAIR coming!

  Exploring the theme of temporality

The Association of Finnish Sculptors is the national organization for Finnish professional sculptors, established in 1910. Galleria Sculptor’s diverse exhibition program presents a wide range of cutting-edge art every year, with a special focus on contemporary sculpture art. The Association is present at AFS with an exhibition of works by Johanna Ilvessalo, Elina Strandberg and Leena Turvanen, exploring the theme of temporality. (In the photo Elina Strandberg - Koditon puutarha / Homeless Garden, 2018). .
.







Taiteilija teoksen takana / Artistin Behind The Artwork







Galleria Uusi Kipinä järjestää nykyisin Taiteilija Teoksen takana päivän, jolloin näyttelyä pitävät taiteilijat kertovat työstään yleisölle. Haastattelijana ja keskustelun virittäjänä toimi tässä Magdaleena Jakkila
https://vimeo.com/334854510





maanantai 6. toukokuuta 2019

Näyttelyn purku, kielo-drounien jäähyväiset

Näyttelyn purku tuo muistin sopukoista mieleen vintage kaitafilmin takaperin ja nopeutettuna. Lopulta palataan pelkistettyyn alkuun, ripustuslankoihin, osasiin, aseteltuina ja paljaina. Pidän juuri tuosta kokemuksesta! Ja se on ikkuna uuteen, silloin huomaa käyttämättä jääneet mahdollisuudet: mitä jos olisinkin ottanut aivan toisen polun? Olisinkin laittanut tämän tähän ja valot tuonne? 
Next time!

 Kielo-drounit muuttavat takaisin etelään, Helsingin työhuoneelle






Ja kiitos Galleria Uusi Kipinä! Kaikki sujui loistavasti ja uusi (marraskuusta 2018 alkanut) Taiteilija_teoksen_takana tilaisuus oli hyvin järjestetty ja toimiva käyttämällä haastattelijaa virittämään keskustelua taiteilijan ja katsojien välille. Nykypäivässä niin tärkeä sometiedotus oli myös virkeää ja raikasta!

lauantai 4. toukokuuta 2019

Taiteilija teoksen takana 5.5.2019

Lehden artikkeli: ESS kulttuuri 10.4.2019

Taiteilija teoksen takana sunnuntaina 5.5. klo 14-16, tervetuloa!

Radio Suomi Lahti


Kävimme toimittajan kanssa Ruolan lähiössä, harjulla, jossa vietin aikaa kouluikäisenä.



Hienoin paikka oli hiekkakuoppa ja sen reuna. Muistan, kuinka myöhemmin aina vähän häpesin kun saavuin autolla Lahteen ja näin hiekkakuopan harvahampaisen reunan maisemassa. Miten rumalta se kauempaa näyttikään, kuin kotipiha johon oli jäänyt vanha autonromu ruostumaan. Mutta meille lapsille se oli valtava terassi maailmaan! Näimme sieltä kaikki kulkevat junat, talot ja tehtaat ja kaikki tiet, jotka veivät maailmaaan, joka odotti meitä.


Samaa sarjaa kuin lapsuuden Älä astu nurmikolle! -kyltit pihoilla 60-luvulla


Jäin katsomaan harjun tuttua kasvustoa. En muistanut, että sielläkin kasvoi niin paljon kieloja.
Aurinko oli kuivattanut ne kauniin valkoisiksi.



Päijälä, Kuhmoinen


Lämmin huhtikuu, mihin hävisit? Vapun jälkeen sataa ihan oikeaa lunta, ulkona on kylmempää kuin talvella! Mutta kun lähdin ulos niin maisema oli hämmentävän hieno, maa oli kevyesti valkoinen ja vihreää valoa puissa! Pakastettu toukokuu on taivaallisen kaunis, ihan koru!

ja maassa on sarja uusia joulun tähtiä