ELINA STRANDBERG: Taiteilijan tapaus / The Case of the Artist

 Saimme lumisen tammikuun pitkästä aikaa. Kuljin metsissä ja aloin nähdä ympärilläni lumisia hahmoja. Hiihtäessä joskus tuntuu että metsässä voisi toteutua aikakone: voin kuvitella keskiaikaisen metsästäjän suhahtavan omatekoisilla suksilla ohitse. Ehkä lapsuudesta myös nousevat eloon vanhat Rudolf Koivun kuvitukset Anni Swanin satuihin metsissä asuvista peikoista. We have white January this Year. I was walking in the snowy wood and I began to see strange - but friendly - snowfolk around me. Sometimes when you are skiing in the wood you might see a medieval hunter skiing by...?

Vuosi vaihtui, 2020 jäi taakse. Onko aika kuin lumi, peittää meidät vähitellen, kevyesti mutta varmasti. Huomaamattomasti? Year 2020 has gone, Wellcome new Year 2021. I wonder is snow like time? Covering us slowly, but definately.

Liidut ja muste paperille, luonnoskirja / Chalk and ink on paper, sketchbook

 Värejä on ikävä! Vaikkei pääse etelän toreille niin aina voi piirtää ja maalata aiheesta. Ja kuva seinälle. I'm longing for colours! Not a single possibility to see colourful southern markets. Painting theme and I'll be there.

  Kesän henget ja hengettäret ovat talvihorroksessa, nukkuvat sikiöasennossa, mitä nyt välillä venyttelevät koipiaan   The Fairyes of the Summer are sleeping in the garden.

 Tummaa, tummempaa, aivan tummaa. Pensaissa vielä suuria jäykkiä lehtiä. Marraskuun outoa kauneutta. Dark, moore dark, the darkest days. There is still some tough leaves in trees. Strange beauty of November.