ELINA STRANDBERG: Taiteilijan tapaus / The Case of the Artist

Rakastan etelän kauppahalleja ja kukkatoreja, ja tämä rakkaus näyttää kestävän. Koska en päässyt tänä vuonna kaamosta pakoon etelään, tein niistä kuvalliset muistelmat pimeinä talvikuukausina.  I love southern markets!... Because I couldn't travel there this year I drew and painted memories of them all the dark winer months Yöpöydälläni on John Keats huokaamassa "Oi saisipa kupillisen etelän lämpöä..." "Oh for a beaker full of warm South" (John Keats) Vuosia sitten piirsin tämän kuvan jo paluumatkalla lentokoneessa vieroitushoitona valonkaipuulle       I drew this picture years ago on the plane when I was flying back home and already missing light and colors

Maaliskuu jo pitkällä ja edelleen täysi talvi koko maassa. Koronarajoituksia kiristettiin, vielä saa kuitenkin matkustaa mökille nauttimaan harvinaisesta talvesta. Tuntuu että matkalla oleminen vertautuu mielessä jatkuvasti koronavuoden matkalla oloon kohti - niin mitä?  En aja itse ja olen siis vapautettu katsomaan maisemaa. Autonikkunan laajalla näytöllä vilahtelevat tien muoto sävyineen ja maisemien yllätyksellisyys. Kevätaurinko lisää sateenkaaren värit maisemaan. On kaunista, aivan koko ajan, joskus jopa henkeäsalpaavan kaunista - enkä liioittele lainkaan. Näihin maisemiin minulla ei ole mitään lisättävää. I don't drive a car so I am free to take a look at the view we are travelling through. The forms and colors of the road and snowy woods that glitter in rainbow colors in the springlight. There is nothing to encrease, the winter landscape Ilta tulisijan ääressä kännyköitä ja kirjoja selaillen/ Afterskinight in front of fireplace, seeing and sen...

Aamupalalla studion pöydällä. Tällainen on pienoismalli taiteilijan kodista, elämän ja taiteen tekemisen vuorovaikutusesta. Taiteen tekeminen tunkeutuu väistämättä arkiseen elämään ja eletty elämä vuorostaan siirtyy taiteeseen. Luin joskus että Bonnard maalasi ruokapöytä-aihetta paljolti muistin varasta. Arkisilla hetkillä on pitkät ja vahvat muistijäljet: minäkin olen ollut tuossa hetkessä monet kerrat. Olen aloittanut keramiikan tekemisen uudestaan, työskentelin sen parissa viimeksi melkein 20 vuotta sitten Kuvataideakatemiassa opiskellessani. Aloitin nyt tekemällä oman version Vuillardin Breakfast teoksesta. Breakfast on the table in the studio. This is like a model of the home of an artist: art and life spreads into every space of the house and life spreads into the artist's works. I red that Bonnard painted family sitting in the table -theme from memory. It is true, these every day moments you can easily recall. I made my own ceramic version of Vuillard's painting ...

 Helmikuu, ulkona kova pakkanen (-16) mutta ah niin paljon valoa kun se vielä väreissä heijastuu hangilta! Työhuoneella minä ja kukkatyypit luonnostelemassa uusia töitä seuraaviin näyttelyihin. Ensi kesänä osallistun kahteen näyttelyyn: kesäkuussa olen mukana Olohuone 306,4 km2 Turussa ( https://www.facebook.com/olohuone/ ) ja seuraavaksi heinäkuussa on vielä oma näyttely KOUTA-galleriassa Kouvolassa.  February and very cold outside (-16C) but so much springlight already after the dark months of  the Autumn! Next summer I have two exhibitions coming, in June Olohuone 306,4 km2 in Turku ( https://www.facebook.com/olohuone/ ) and in July my own exhibition in KOUTA-Gallery in Kouvola.   Kukkatyyppi arvioi väriluonnoksiani heidän maailmansa näyttämölle/ The Flowerguy gives his critics for my sketches for their scene

 Luonnoskirjasta, ystäviä kynttilänvalossa. Hiili ja kynä, pastelliliidut ja tussi paperille. Sketchbookart, friends in the candlelight. Chalk, graffiti and ink on paper

 Saimme lumisen tammikuun pitkästä aikaa. Kuljin metsissä ja aloin nähdä ympärilläni lumisia hahmoja. Hiihtäessä joskus tuntuu että metsässä voisi toteutua aikakone: voin kuvitella keskiaikaisen metsästäjän suhahtavan omatekoisilla suksilla ohitse. Ehkä lapsuudesta myös nousevat eloon vanhat Rudolf Koivun kuvitukset Anni Swanin satuihin metsissä asuvista peikoista. We have white January this Year. I was walking in the snowy wood and I began to see strange - but friendly - snowfolk around me. Sometimes when you are skiing in the wood you might see a medieval hunter skiing by...?

Vuosi vaihtui, 2020 jäi taakse. Onko aika kuin lumi, peittää meidät vähitellen, kevyesti mutta varmasti. Huomaamattomasti? Year 2020 has gone, Wellcome new Year 2021. I wonder is snow like time? Covering us slowly, but definately.