Heinäteatterin `Syksyn Kauniit ja Rohkeat` syntyi viime syksynä, koronavuoden toisen aallon merkeissä. Lähiluonnossa urheasti kukkivat, pikkupakkasten murjomat pihasauniot heijastelivat samoja tuntoja kuin lockdownin kurittamat kaupunkilaisetkin.
Metsä näyttäytyi erilaisten tilojen kudelmana ja jokaisessa metsän 'huoneessa' näytti olevan jokin tarina meneillään.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Heinäteatterin teosten alkuhahmottelu sijoittui ajallisesti ja sielullisesti syksyyn ja "Dia de los muertos" (Vainajien päivä) vieton tunnelmiin. Teosten materiaaleina ovat kuivatut, metsistä ja puutarhasta löydetyt, prässätyt kasvit ja löytötavarat, hylättyjen kirjojen kuvat, rautalanka ja peltosavi.
Teoksia oli välillä innoittamassa etelä-amerikkalaiset 50-luvun iskelmät. Ne antoivat välillä työnimiä teoksille, kuten esimerkiksi löyhästi suomennettuna:
Kesyttämisyrityksiä? Meripihkanharmaa? Paskat rakkaudesta? Kuinka voisin koskaan olla vain se toiseksi rakkain? Kaikki on ohi? Lähiseutujen kunkku? Kakkosten karsinassa?
Tähän teokseen tuli kaksi Turun festivaaleilla kuulemaani tarinaa koronavuodelta, kuten lahjaksi saatu, onnea tuottava kultahattu (Turun #olohuone306 festivaali)
Fortuna
Jokaisessa kuulemassani tarinassa koronavuodesta korostui
ihmissuhteet, niiden kariutuminen tai niiden arvon kirkastuminen.
ihmissuhteet, niiden kariutuminen tai niiden arvon kirkastuminen.
Ihmisuhteen kautta tarina yleensä aloitettiin ja se määritti kokemuksen luonteen sekä tarinan onnettoman tai onnellisen lopun.
Kuumepuu katsoo tyttöä, sanoo: Rakkaudessa on kaksi vaihtoehtoa, molemmat hajalla. Miten pieninä palasina on, se sanoo, rakkaus maailmalla. Peilinsiruina, joissa aurinko hohtaa kirkkaasti kuin päivänsydän.
(“Peilisali” Saila Susiluodon teoksesta Huoneiden kirja)
Teokset galleriassa pikakelauksena:
Kommentit
Lähetä kommentti