ELINA STRANDBERG: Taiteilijan tapaus / The Case of the Artist

Heinäteatterin `Syksyn Kauniit ja Rohkeat` syntyi viime syksynä, koronavuoden toisen aallon merkeissä. Lähiluonnossa urheasti kukkivat, pikkupakkasten murjomat pihasauniot heijastelivat samoja tuntoja kuin lockdownin kurittamat kaupunkilaisetkin. Metsä näyttäytyi erilaisten tilojen kudelmana ja jokaisessa metsän 'huoneessa' näytti olevan jokin tarina meneillään. Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. https://vimeo.com/590925836 Heinäteatterin teosten alkuhahmottelu sijoittui ajallisesti ja sielullisesti syksyyn ja "Dia de los muertos" (Vainajien päivä) vieton tunnelmiin. Teosten materiaaleina ovat kuivatut, metsistä ja puutarhasta löydetyt, prässätyt kasvit ja löytötavarat, hylättyjen kirjojen kuvat, rautalanka ja peltosavi. Teoksia oli välillä innoittamassa etelä-amerikkalaiset 50-luvun iskelmät. Ne antoivat välillä työnimiä teoksille, kuten esimerkiksi löyhästi suomennettuna: Kesyttämisyrityksiä? Meripihkanharmaa? Paskat rakkaudesta? Kuinka vo

Matkalla Turkkuseen /On the Road to Turku Minä ja metsittyneet ystäväni matkalla tutustumaan turkulaisiin / Me and my forest friends on the road to meet people in Turku                                   Kirjaston portailla / On the stairway of the Library                                   https://vimeo.com/ 560911140                                   Hei, mehän saimme oikeasti ystäviä! / Hi, we really got new friends! Häneltä kuulimme pitkän (surullisen) tarinan koronavuodesta / A new friend and his sad story of the coronayear                                    Upea faunistumispäivä! / A fine Faun Day Faunit oppivat kaupunkitaitoja, myös kerjäämään 🙃/ Fauns learnt how to survive in the City. They learnt to beg Kun festivaali oli ohi, faunit palasivat takaisin luontoon, metsittyneisiin puutarhoihin / When the festival was over, the fauns went back to their home forest 

Faunipaja ja metsittymisharjoituksia A faunworkshop and a workshop for "how to become forested" Annoin faunille taidekirjan plärättäväksi kaverin valmistumista odotellessa. I gave an artbook to him while waiting that I get finished the other, the soulmate faun Metsittymistreenejä Training how to be a piece of a forest    

Ehkäpä korona liitti meidät tiiviimmin luontoon, vaikka olemme muutenkin tunnetusti luonnossa viihtyvää kansaa. Rakensin mustassa hupparissa viihtyvästä hahmosta kaupunkifaunin. Olemme paikalla kaupunkifestivaalissa Turussa, Olohuoneessa 306,4 kesäkuun alussa 2021: Cityfaunit & Metsänikäneito -tiimi Piirsin ja etsin pitkään sopivaa hahmoa kaupunkilaisfaunille. Lopulta päädyin nuoriin ihmisiin joilla on kännykkä kädessä, jota katsovat rennosti: niin tunnistettava hahmo! Ikääntynyt metsänneito👌🌳

Rakastan etelän kauppahalleja ja kukkatoreja, ja tämä rakkaus näyttää kestävän. Koska en päässyt tänä vuonna kaamosta pakoon etelään, tein niistä kuvalliset muistelmat pimeinä talvikuukausina.  I love southern markets!... Because I couldn't travel there this year I drew and painted memories of them all the dark winer months Yöpöydälläni on John Keats huokaamassa "Oi saisipa kupillisen etelän lämpöä..." "Oh for a beaker full of warm South" (John Keats) Vuosia sitten piirsin tämän kuvan jo paluumatkalla lentokoneessa vieroitushoitona valonkaipuulle       I drew this picture years ago on the plane when I was flying back home and already missing light and colors

Maaliskuu jo pitkällä ja edelleen täysi talvi koko maassa. Koronarajoituksia kiristettiin, vielä saa kuitenkin matkustaa mökille nauttimaan harvinaisesta talvesta. Tuntuu että matkalla oleminen vertautuu mielessä jatkuvasti koronavuoden matkalla oloon kohti - niin mitä?  En aja itse ja olen siis vapautettu katsomaan maisemaa. Autonikkunan laajalla näytöllä vilahtelevat tien muoto sävyineen ja maisemien yllätyksellisyys. Kevätaurinko lisää sateenkaaren värit maisemaan. On kaunista, aivan koko ajan, joskus jopa henkeäsalpaavan kaunista - enkä liioittele lainkaan. Näihin maisemiin minulla ei ole mitään lisättävää. I don't drive a car so I am free to take a look at the view we are travelling through. The forms and colors of the road and snowy woods that glitter in rainbow colors in the springlight. There is nothing to encrease, the winter landscape Ilta tulisijan ääressä kännyköitä ja kirjoja selaillen/ Afterskinight in front of fireplace, seeing and sen

Aamupalalla studion pöydällä. Tällainen on pienoismalli taiteilijan kodista, elämän ja taiteen tekemisen vuorovaikutusesta. Taiteen tekeminen tunkeutuu väistämättä arkiseen elämään ja eletty elämä vuorostaan siirtyy taiteeseen. Luin joskus että Bonnard maalasi ruokapöytä-aihetta paljolti muistin varasta. Arkisilla hetkillä on pitkät ja vahvat muistijäljet: minäkin olen ollut tuossa hetkessä monet kerrat. Olen aloittanut keramiikan tekemisen uudestaan, työskentelin sen parissa viimeksi melkein 20 vuotta sitten Kuvataideakatemiassa opiskellessani. Aloitin nyt tekemällä oman version Vuillardin Breakfast teoksesta. Breakfast on the table in the studio. This is like a model of the home of an artist: art and life spreads into every space of the house and life spreads into the artist's works. I red that Bonnard painted family sitting in the table -theme from memory. It is true, these every day moments you can easily recall. I made my own ceramic version of Vuillard's painting