ELINA STRANDBERG: Taiteilijan tapaus / The Case of the Artist

Kenttien ex-kuningatar / Ex-Queen of The Game 2017 Metsästä löytynyt sulkapallo ja styroksi, kaislat Berliinissä 2016 näin japanilaisten arkkitehtien piirustuksia luontoaiheista, joita he olivat tehneet suunnitellessaan uusia tiloja. Luonnokset olivat hauraita, hengittäviä ja avaria (tutkielmia luonnosta ennen rakennuttamistapahtuman vaatimia kompromisseja). Kuvien herkkyys ja avoimuus oli minusta poikkeuksellisen koskettavaa.  Nämä luonnokset inspiroivat minua rakentamaan pienoisveistoksia kuivatuista kasveista, heinäveistoksia (Selviytymistarinoita 2017). Teemana oli lumen alta löytyvä rosoinen kaupunkiluonto. Sulavan lumen alta paljastui metsä, jossa vilahteli myös epäorgaanisia aineksia: luontoon päätyneitä elementtejä rakentamisen, liikenteen ja muun ihmisen toiminnan kautta.  Heinäveistos-projektia olen jatkanut nyt kahden vuoden ajan. Viimeisissä teoksissani on ollut myös osittain maatuneita kasveja sekä rannoilta, vedestä ja metsistä löytämiäni tavaroita. Näis

Tänään on avajaiset klo 18, tervetuloa! Vernissage today, welcome! Minulla on Heinäveistoksia siellä esillä Sculptorin tilassa. Chanelikko / Ladyflower 2018 Heinäveistoksia  -sarjan teoksissa Strandberg yhdistää kuivattuja kasveja sekä luonnosta löytämiään esineitä. Hauraissa veistoksissa kohtaavat ihmisen luontoon jättämät jäljet sekä kaupunkiympäristöissä sinnittelevät heinät. Niissä on läsnä myös japanilainen  wabi-sabi  –pelkistetty, karu tyyli, joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin. Elina Strandbergin (s. 1955, Lahti) töissä valo on keskeinen elementti. Hänen installaationsa rakentuvat tilaan ja valoon, ja niiden luonteeseen kuuluu usein väliaikaisuus. Strandbergia kiehtovat materiaalit, jotka joko läpäisevät tai heijastavat valoa, ja jotka voivat olla myös hauraita tai lähes aineettomia. Hän käyttää veistostensa materiaalina myös vettä sen taianomaisen valo- ja heijastusvoiman vuoksi. Light is a key element in El

  E xploring the theme of temporality The Association of Finnish Sculptors is the national organization for Finnish professional sculptors, established in 1910. Galleria Sculptor’s diverse exhibition program presents a wide range of cutting-edge art every year, with a special focus on contemporary sculpture art. The Association is present at AFS with an exhibition of works by Johanna Ilvessalo, Elina Strandberg and Leena Turvanen, exploring the theme of temporality. (In the photo Elina Strandberg - Koditon puutarha / Homeless Garden, 2018). . . https://www.facebook.com/ArtFairSuomi / https://www.instagram.com/artfairsuomi / http://artfairsuomi.fi/en http://artfairsuomi.fi/en/?news=independent-actors-from-the-field-of-art-in-helsinki-next-may https://mailer.gruppo.fi/t/ViewEmail/r/49F1D8E5099705522540EF23F30FEDED/FCBB855CA852BBB96707B176AE29F890

Galleria Uusi Kipinä järjestää nykyisin Taiteilija Teoksen takana päivän, jolloin näyttelyä pitävät taiteilijat kertovat työstään yleisölle. Haastattelijana ja keskustelun virittäjänä toimi tässä Magdaleena Jakkila https://vimeo.com/334854510

Näyttelyn purku tuo muistin sopukoista mieleen vintage kaitafilmin takaperin ja nopeutettuna. Lopulta palataan pelkistettyyn alkuun, ripustuslankoihin, osasiin, aseteltuina ja paljaina. Pidän juuri tuosta kokemuksesta! Ja se on ikkuna uuteen, silloin huomaa käyttämättä jääneet mahdollisuudet: mitä jos olisinkin ottanut aivan toisen polun? Olisinkin laittanut tämän tähän ja valot tuonne?  Next time!  Kielo-drounit muuttavat takaisin etelään, Helsingin työhuoneelle Ja kiitos Galleria Uusi Kipinä! Kaikki sujui loistavasti ja uusi (marraskuusta 2018 alkanut) Taiteilija_teoksen_takana tilaisuus oli hyvin järjestetty ja toimiva käyttämällä haastattelijaa virittämään keskustelua taiteilijan ja katsojien välille. Nykypäivässä niin tärkeä sometiedotus oli myös virkeää ja raikasta!

Lehden artikkeli: ESS kulttuuri 10.4.2019 Taiteilija teoksen takana sunnuntaina 5.5. klo 14-16, tervetuloa!

Kävimme toimittajan kanssa Ruolan lähiössä, harjulla, jossa vietin aikaa kouluikäisenä. https://areena.yle.fi/1-50140426 Hienoin paikka oli hiekkakuoppa ja sen reuna. Muistan, kuinka myöhemmin aina vähän häpesin kun saavuin autolla Lahteen ja näin hiekkakuopan harvahampaisen reunan maisemassa. Miten rumalta se kauempaa näyttikään, kuin kotipiha johon oli jäänyt vanha autonromu ruostumaan. Mutta meille lapsille se oli valtava terassi maailmaan! Näimme sieltä kaikki kulkevat junat, talot ja tehtaat ja kaikki tiet, jotka veivät maailmaaan, joka odotti meitä. Samaa sarjaa kuin lapsuuden Älä astu nurmikolle! -kyltit pihoilla 60-luvulla J äin katsomaan harjun tuttua kasvustoa. En muistanut, että sielläkin kasvoi niin paljon kieloja. Aurinko oli kuivattanut ne kauniin valkoisiksi.

Lämmin huhtikuu, mihin hävisit? Vapun jälkeen sataa ihan oikeaa lunta, ulkona on kylmempää kuin talvella! Mutta kun lähdin ulos niin maisema oli hämmentävän hieno, maa oli kevyesti valkoinen ja vihreää valoa puissa! Pakastettu toukokuu on taivaallisen kaunis, ihan koru! ja maassa on sarja uusia joulun tähtiä