Kävimme toimittajan kanssa Ruolan lähiössä, harjulla, jossa vietin aikaa kouluikäisenä.
Hienoin paikka oli hiekkakuoppa ja sen reuna. Muistan, kuinka myöhemmin aina vähän häpesin kun saavuin autolla Lahteen ja näin hiekkakuopan harvahampaisen reunan maisemassa. Miten rumalta se kauempaa näyttikään, kuin kotipiha johon oli jäänyt vanha autonromu ruostumaan. Mutta meille lapsille se oli valtava terassi maailmaan! Näimme sieltä kaikki kulkevat junat, talot ja tehtaat ja kaikki tiet, jotka veivät maailmaaan, joka odotti meitä.
Samaa sarjaa kuin lapsuuden Älä astu nurmikolle! -kyltit pihoilla 60-luvulla
Jäin katsomaan harjun tuttua kasvustoa. En muistanut, että sielläkin kasvoi niin paljon kieloja.
Aurinko oli kuivattanut ne kauniin valkoisiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti