Olin Galleria Uusikuvassa kertomassa AMBO näyttelyni teoksista. Joku avajaisvieraista totesi että olen tainnut matkustella paljon kun on näin eksoottisia teoksia.
Ei ole kyse matkoista vaan mummolasta:
Ennen kouluikää olimme pikkuveljeni kanssa päivähoidossa mummolassa. Isoäitini oli tehnyt elämäntyönsä sairaanhoitajana lähetysaseman sairaalassa Namibian pohjoisosassa (entinen Ambomaa). Äitini ja molemmat enoni myös syntyivät siellä.
Mummola oli taianomainen paikka meille lapsille, täynnä jännittäviä ja kiehtovia esineitä. Seinällä oli kokoelma myrkkynuolia, pihalla leikimme ja lepäilimme apinan nahoista ommellulla taljalla. Kirjahyllyssä oli tummasta puusta veistettyjä päitä. Saman värisiä vieraita yöpyi joskus mummolassa. Saimme soittaa afrikkalaisia soittimia ja istua oikealla kuninkaan tuolilla. Mummin albumissa oli kuvia heinistä tehtyihin asuihin pukeutuneista ihmisistä. Leikimme veljeni kanssa usein ”afrikkaa” olohuoneen matolla.
Tämä näyttely on eräänlainen nukke-teatteri lapsesta, joka palaa aikuisena taiteilijana
kuvitelmiensa mummolaan. Hän alkaa tottuneesti leikkiä aivan kuten lapsena ’afrikkaa’ ja leikkaa omanlaisia paperinukkejaan ja muovaa uuteen uskoon mummin tuttuja virsien nuotteja ja kuvia. Raamatuissa hän edelleen ihailee niiden kultauksia ja levittelee ohuita, sinisiä par avion kirjeitä paperinukkien suojaksi.
Kaikki kuvat ovat päivityksiä Instagramin sivuilta:
@strandbergelina
Kommentit
Lähetä kommentti