Olipa kerran aivan keskellä Hämettä maaginen mummola, joka oli saanut paljon vaikutteita aivan toiselta mantereelta, Afrikasta. Ennen kouluikää olimme pikkuveljeni kanssa päivähoidossa tässä mummolassa. Isoäitini oli tehnyt elämäntyönsä sairaanhoitajana lähetysaseman sairaalassa Namibian pohjoisosassa (entinen Ambomaa). Äitini ja molemmat enoni myös syntyivät siellä. Mummola oli taianomainen paikka meille lapsille, täynnä jännittäviä ja mielikuvitusta kiehtovia esineitä. Seinällä oli kokoelma myrkkynuolia, pihalla leikimme ja lepäilimme apinan nahoista ommellulla taljalla. Kirjahyllyssä oli tummasta puusta veistettyjä päitä. Saman värisiä vieraita yöpyi joskus mummolassa. Saimme soittaa afrikkalaisia soittimia ja istua oikealla kuninkaan tuolilla. Albumissa oli kuvia heinistä tehtyihin asuihin pukeutuneista ihmisistä. Leikimme veljeni kanssa usein ”afrikkaa” olohuoneen itämaisella matolla. Kun ajattelin tehdä tämän näyttelyn kävi selväksi, että varsinaisia dokumentteja aiheesta ei ollut paljon. Oli muutama albumi ja negatiiveja, paljon kirjeitä ja mummin oma lokikirja sairaalassa työskentelystä. Lisäksi oli omat lapsuuden muistoni. Suvusta kerrotut tarinat ovat usein uudestisyntyneitä kertomuksia aikaisemmista tarinoista, jatkumo siitä mitä asioita on ollut tapana peitellä ja mitä taas vahvistaa. Hyvä kysymys onkin mitä asioita itse olen unohtanut, mitä mahdollisesti vaistomaisesti kaunistelen tai muuntelen? Tämä näyttely on eräänlainen nukke-teatteri lapsesta, joka palaa aikuisena taiteilijana muistojensa avulla lapsuutensa mummolaan. Hän alkaa tottuneesti leikkiä ’afrikkaa’ siellä, leikkaa omanlaisia paperinukkejaan ja muovaa uuteen uskoon mummin tuttuja nuotteja ja kuvia. Raamatuissa hän edelleen ihailee niiden kultauksia ja levittelee ohuita, sinisiä par avion kirjeitä paperinukkien suojaksi. Näyttelyn teokset ovat pääosin kollaaseja. Käytän paljon luonnon materiaaleja ja kaupunkiluonnosta löytämiäni, kauniisti hiipuneita esineitä. Tähän näyttelyyn tulostin myös negatiiveja ja albumien kuvia sekä kuvia esimerkiksi vanhoista Omin Käsin ja Hopeapeili lehdistä. Valo, materiat ja epätäydellisen sekä väliaikaisuuden kauneus ovat tärkeitä elementtejä työssäni. Kotkassa sijaitseva Suomen merimuseo inspiroi minua tekemään tämän näyttelyn. Isovanhempani matkustivat höyrylaivalla Namibiaan, matkasta oli heidän albumissaan kuvia. Mummin sisko joka oli lähtenyt Namibiaan sairaanhoitajaksi jo aikaisemmin, matkusti sinne höyrylaivalla.